SUOMEN MUINAISISTA KUNINKAISTA

Erilaisten vaihtoehtohistorioiden esittelystä ja ilmastoalarmismista tunnettu Myytinkertojat Podcastin pitäjä Thomas Wiren kertoo Mikko Kempen lähetyksessä hieman yllättäen kannattavansa virallista narratiivia rautakautisista Suomen "kyläpäällikkö" kuninkaista. (” https://www.youtube.com/watch?v=Beg0Gy8fscA ” ajasta 1:18:00 alkaen). Virallisen historiankirjoituksen mukaan Islannin saagojen mainitsemat Suomen kuninkaat olisivat olleet siis vain yksitäisten kylien johtajia. Kuinka uskottavaa moinen teoria sitten on? Arkeologisten löytöjen perusteella rautakauden suomalainen asutus oli keskittynyt kolmelle alueelle, joista kutakin asutti pääosin yksi heimo. Varsinais-Suomessa asui oma heimo, hämäläiset asuivat Kanta-Hämeessä ja karjalanheimo asui Laatokan-Karjalassa. Toki merkkejä suomalaisesta rautakautisesta maanviljelijäasutuksesta on löydetty muualtakin maastamme, mutta kolme asutuskeskusta erottuu selvästi. Lisäksi ainakin Kanta-Hämeessä useat linnavuoret näyttäisivät olevan sijoiteltu niin että niistä on näköyhteys toisiinsa. Islannista 1200-luvulla kerätyt saagat samoin kuin Venäjällä kirjoitettu Nestorin kronikka antavat ymmärtää, että suomalaiset heimot toimivat yhtenäisinä ryhminä. Vaikuttaa myös epätodennäköiseltä, että yksittäisten pikkukylien väki olisi voinut toteuttaa vanhoissa kirjoituksissa kuvatun kaltaisia sotatoimia. Yhtenäisesti toimivilla heimoilla oli kaiketi myös yhteiset johtajat. Varhaisin maininta Suomen muinaiskuninkaista on Widsith runossa: ” Casere ruled the Creeks and Caelic the Finns, ” minusta oikea suomennosta tuosta nykyenglanniksi käännetystä kohdasta on ”Keisari hallitsi kreikkalaisia ja kaleva suomalaisia” on huomionarvoista, että nykyenglannin käännöksessä käytetään sanaa Finns joka viittaa suomalaisiin. Runossa mainitaan myös ”Scride-Finns”, jolla viitataan yleensä saamelaisiin. (” http://www.puritans.net/curriculum/Ancient%20Literature%20II.pdf ” sivu 77- 79) Itä-Rooman keisari hallitsi tuolloin koko Kreikkaa johon runo selvästi viittaa. Suomen lähialueiden kansoilta kuten virolaisilta, ruotsalaisilta ja saksalaisilta tunnetaan useista lähteistä heimotasoista hallintoa, joka yhdistyi erityisesti ulkoisen uhan vuoksi välillä kansallisen tason hallinnoksi. Esim. Arminius yhdisti saksalaiset heimot taisteluun roomalaisia vastaan ja Lembitu virolaiset saksalaisia vastaan. Myös rautakautisessa Suomessa esiintyy Nestorin kronikassa yhteistoimintaa Hämeen, Varsinais-Suomen ja Laatokan-Karjalan kesken. ”Kun ns. Nestorin kronikka, joka on peräisin osin 1000-luvun jälkipuoliskolta, osin 1100-luvun alusta, luettelee Itämeren rantamilla asuneita kansoja, (FMU 1, SVL I) luettelo on sangen tarkka, mutta Suomen suunnalta mainitaan vain jäämit, ei sumeja tai karjalaisia, eikä näiden voi olettaa jääneen tuntemattomiksi, kun molemmat sijoittuvat läntisen kauppareitin varrelle ja rannikolle. ” (” https://www.narvasoft.fi/kalevanpojat/sources/pyhimyskultti.html ” kannatta tutustua koko kappaleeseen ’Agrikolan luettelo ja Suomen vanhemmat aluejaot’ kontekstin ymmärtämiseksi.) Samankaltaisesta lähteestä mutta eri netti-osoitteesta Egilin Saagasta kirjoitetaan: ”Karjalan ja Varsinais-Suomen väliin sijoittuva Häme sisältyy tässä kuvauksessa selvästi käsitteeseen Suomi (Finland). ” (”http://www.sarks.fi/mt/pdf/96_4.pdf ” sivu 15) Siispä saagojenkin käsite Suomi viittaa ainakin länsi-Suomeen josta nykyiset itäsuomalaisetkin polveutuvat. Olisi erittäin outoa, jos Suomessa olisi ollut koko muusta Pohjois-Euroopasta poikkeava kyläpäällikköhallinto. On myös vaikea kuvitella, miten moiset kylähallinnot olisivat voineet puolustautua ulkoisia uhkia vastaan sotaisalla viikinkiajalla varsinkin, kun esim. miekkalöytöjen perusteella tiedetään, että rautakautinen Suomi oli suhteellisen vaurasta aluetta ja suomalainen armeija ajoi Norjan tulevan kuninkaan Olavin pois maamme etelärannikolta. ” But the Finnish army proceeded on land, making the same progress as the king made with his ships. ” (” http://mcllibrary.org/Heimskringla/haraldson1.html ” kohta 8) Oteet Flateyjarbok kirjasta joka on koottu 1300-luvulla Islannissa ja jossa on kertomus Norjan löytämisestä: ”Oli kuningas nimeltä Fornjótr. Hän hallitsi Jättiläisten Maata, jota kutsutaan Suomeksi ja Kvenlandiksi (Kainuuksi). Se sijaitsee Kantalahtea kohti kurottuvan merenlahden itäpuolella. Tätä lahtea me kutsumme Helsinginpohjaksi (= Pohjanlahti).” (” https://www.narvasoft.fi/kalevanpojat/sources/norjan_loytaminen.html ”) ”Thorri oli ylhäinen kuningas. Hän hallitsi Gotlantia, Kainuuta ja Suomea.” (” https://www.narvasoft.fi/kalevanpojat/sources/HversuNoregr.html ”) Ainakaan Islannin saagoista joita pidetään luotettavina lähteinä skandinaavisten kuningassukujen historiasta ei tule kuvaa Suomen kuninkaat olisivat olleet kyläpäällikköitä. Kaiken todistusaineistoperusteella voidaan sanoa että Suomen muinaiskuninkaat olivat kansallisen ja maakunnallisentason päätöksentekijöitä. Kuvassa Lönnrotin petäjä joka on vanha pitämyspuu