Puoluepoliittisesta vaikuttamisesta

Olen seurannut Sarastus-verkkolehteä oikeastaan jo sen perustamisvuodesta lähtien ja varsinkin takavuosina myös melkoisen tiiviisti. Sarastus-lehdessä ilmestyu 17.12.2023 Ilkka Auran kirjoitus 'Perussuomalaiset ja julkinen talous' " https://sarastuslehti.com/2023/12/17/perussuomalaiset-ja-julkinen-talous/ ", jota kommentoin tässä kirjoituksessa. Auran kirjoituksen perusoletus on, että Orpon (I) hallituksen leikkaukset huono-osaisille kohdistetuista etuuksista lisäävät erityisesti Perussuomalaisten äänestäjien turvattomuuden tunnetta ja ajaa persujen äänestäjiä muiden puolueiden kannattajiksi. Kannatuksen laskun myötä Perussuomalaiset rp. joutuisi oppositioon, eikä pystyisi sieltä käsin enää jarruttamaan kansainvälistä muuttoliikettä. Kirjoituksessa on nähdäkseni kaksi isoa virheellistä olettamaa, joista ensimmäinen vaikuttaa olevan se, että Perussuomalaisten tai muidenkaan puolueiden äänestäjät tekisivät äänestyspäötöksiään oman taloudellisen intressiryhmän etuja tarkkaan laskelmoiden. Niin ehkä käy talousliberaaleissa yhteiskuntateoriossa, mutta ei reaalitodellisuudessa. Perussuomalaiset koostuvat toki edelleenkin monista sosioekonomisista sektiosta, mutta talouspoliittisesti persuista on tullut selvästi takavuosia oikeistolaisempia. Vaikka persujen äänestäjissä on edelleen paljon työttömiä, ei talouspoliittinen oikeistolaistumminen tunnu haittaavan heitä läheskään niin paljon kuin voisi kuvitella. " https://www.vaalitutkimus.fi/report/raportti/perussuomalaisen-aanestajakunnan-muutos-2011-2019/ " Suurin osa äänestäjistä vaikuttaisi tekevän äänestyspäätöksen pikemminkin puolueisiin liitettävien stereotypioden ja mielikuvien kuin talouspoliittisen analyysin perusteella. Haja-asutusalueiden syrjäytyneet nuoret duunarimiehet tuskin tulevat äänestämään Vasemmistoliitoa, koska heillä on kuva urbaaneista soijalattea litkivistä feministimiehistä tms. sanoivatpa vasemmistoliittolaiset mitä tahansa. Esimerkiksi muistaakseni Tanskassa on julkaisu tutkimus, jonka mukaan keskivertoäänestäjä muuttaa todennäköisemmin poliittista kantaansa kuin äänestämäänsä puoluetta. Sipilän hallituksen aikana Perussuomalaisten kannatus romahti. Romahdus johtui kaiketi isolta osin Sipilän aikaan tapahtuneesta turvapaikanhakijavyörystä, johon PS:n johto ei reagoinut riittävän jyrkästi. Osa romahduksesta saattoi kuitenkin johtua myös talousoikeistolaisemmasta hallituspolitiikasta. Sipilän hallituksen aikaista romahdusta ei kuitenkaan olla ainakaan toistaiseksi nähty. Pitää muistaa, että 2015 perussuomalaiset olivat vasta muotoutumassa ja vakiintumassa poliittisena idenriteettinä ja että ko. puolueessa oli mukana niin talouspoliittisen vasemmiston kuin myös talouspoliittisen oikeiston edustajia. Lähinnä suhtautuminen EU:hun ja maahanmuuttoon yhdistivät tuolloin persuja. Suunnilleen vuoden 2011 jytkyvaalien nopean kasvun jälkeen alkanut poliittinen yhdentyminen on persuissa nykyisin paljon pidemmällä kuin 2015. Perusporvaripuolueen kannatus ei heittele yhtä nopeasti kuin protestipuolueen kannatus. Todennäköisesti myös Riikka Purra tietää sen laukoissaan thatser:mäisiä ulostulojaan. Auran kirjoituksen toinen ja objektiivisemmin osoitettavissa oleva virhe on väittämä, että kansainvälinen muuttoliike olisi nyt jotenkin hieman hiljaisemmassa vaiheessa. Todellisuudessa kuluvana vuonna Suomeen on suuntautumut ennätyksellisen paljon maahanmuuttoa. Maahanmuuttoa on tullut erityisen paljon loppukesällä ja alkusyksystä kun persut ovat olleet hallituksessa: "Ulkomailta muutti Suomeen tammi–syyskuun aikana 51 366 henkeä ja Suomesta ulkomaille 10 098 henkeä. Maahanmuuttoja oli 15 174 enemmän ja maastamuuttoja 1 927 vähemmän kuin edellisvuonna. Maahanmuuttojen määrä tammi–syyskuussa oli ennätyksellisen suuri." " https://tilastokeskus.fi/julkaisu/cl7 " Ennätyksellinen maahanmuutto, joka on toteutunut kumnallakin persujen 2000-luvun hallituskaudella herättääkin kysymyksen pystyvätkö persut ylipäätään rajoittamaan maahanmuuttoa ollessaan hallituksessa? Vastaus näyttäisi olevan kielteinen. Kannattaa huomioida myös se tosiasia, että persujen kaltaisia populistipuolueita on ollut vallassa useissa Euroopan maissa, eikä sillä ole ollut käsittääkseni missään kovin merkittävää vaikutusta maahanmuuttajien määrään. Huomasin melko pian Halla-ahon puheenjohtajaksi valinnan jälkeen, että persujen muutos Halla-ahon astuessa Soinin tilalle oli melko näennäinen. Tosin aluksi oli enemmän toivoa PS:n syvällisemmästäkin muutoksesta, sillä puolueessa on jonkin verran älykkäitä henkilöitä, jotka haluaisivat muuttaa merkittävästi Suomen maahanmuuttopolitiikkaa. Puolueen valtasuhteet alkoivat selviämään kuitenkin siinä vaiheessa kun Persujen johto sanoi irti yhteistyön entisen nuorisojätjestön Perussuomalaiset Nuoret ry:n kanssa ja tilalle perustettiin kädenlämpöinen Perussuomalainen nuoriso ry:n. Myös Keski-Suomessa ja muuallakin tiukemman maahanmuuttokriittiset puolueaktiivit tai puolueaktiiveiksi haluavat joutuivat sivuraiteille. Samalla talousliberalismi ja ilmastonmuutoksen torjunnan kritisointi vaikuttivat yleistyvän puolueen sisällä. Kenties jälkimmäinen on nyt laimenemassa, mutta näyttäisi, että PS yrittää etsiä maahanmuutto- ja EU-kritiikin rinnalle vähemmän tulenarkoja teemoja, joilla pystyisi pelaamaan identiteettipoliittista "teatteria" Vihreä puoluetta vastaan. Myös luonnon monimuotoisuuden suojaamisessa epäonnistuneut Vihreä puolue on innostunut kyseisestä "teatterista" samoin suurin osa äänestäjistä. Valitettavasti kaksi aikamme jättiläismäistä poliittista teemaa massamaahanmuuton sekä luonnon monimuotoisuuden katoamisen pysäyttäminen näyttävät vääjävän identiteettikiistelyn jalkoihin. Henkilökohtaisesti kannatin teinivuosinani hetken melko intohimoisesti Vihreää puolueetta Perussuomalaisissa toimin vuosia puolueaktiivina. Näin molempien puolueiden nuosun valtavirtaan ja luin tilastoista sen, että ne epäonnistuivat siinä mitä varten kyseisiä puolueita äänestettii. Minulle ainoa järkevä ratkaisu oli radikalisoitua ja liittyä SML:seen. Radikaali tulee latinan juurta (radix) tarkoittavasta sanasta. Radikaaliuden voisi kait suomentaa juurille menemiseksi tai juurevuudeksi. Jotta luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ja massamaahanmuutto onnistuttaisiin pysäyttämään tarvitaan syvälle meneviä koko yhteiskuntaa merkittävästi uudelleen muovaavia muutoksia. Tulevien muutosten on kummuttava meidän kansallismielisten aatteellisista juurista, eikä puoluepoliittisista lehmänkaupoista.